Pian kohti uusia seikkailuja

Viimeinen yhteinen ilta pennuilla meneillään. Huomenna pennut täyttävät 8 viikkoa, ja Vallu lähtee uuteen kotiin. Lauantaina on sitten Hallan vuoro. Mutta toistaiseksi painitaan vielä entiseen malliin - iltahepuli meneillään. Päivän pennut ovat viettäneet leikkien, nukkuen ja "kennelpoikaa" juoksuttaen.

 

Välillä pidetään luova tauko

Sisko ja sen veli <3 

Pikku pörriäiset

Antoisa, vaativa, työläs ja monella tapaa ihana urakka pikkupentujen kanssa alkaa olla loppusuoralla. En muistanutkaan kuinka iso urakka näin ison pentueen kanssa puuhailu voikaan olla, etenkin kun on sen verran pienet tilat olla pentujen kanssa. Pentujen uusilta ihmisiltä on tullut ihania viestejä ja kuvia, paljon on ollut jo iloa pennuista uusissa kodeissa. Ne ovat olleet reippaita ja kotiutuneet hienosti. Hiukan on parilla ollut pieniä murheita pienten haavereiden muodossa, mutta onneksi ei mitään vakavaa kuitenkaan. Tekevälle sattuu, niinhän sitä sanotaan. 

Paljon on ollut haikeutta ilmassa pentujen lähdön takia, toisaalta päällimmäinen tunne on kuitenkin ollut onni siitä, että kaikilla on ihanat uudet kodit ja voin luottavaisin mielin laittaa pennut maailmalle. Sekä helpotus, koska pennut alkavat todellakin jo vaatia paljon omaa aikaa... aikaa jota en ennätä yhdeksälle virkeälle pennulle antaa :)) 

Jäämme siis odottamaan innolla, mitä kaikkea tulevaisuus tuokaan tullessaan.

Siivousta

Tuvan lattia on täynnä sanomalehtipaperisilppua, pari luuttua, leluja, kenkiä jne... ja pennut temmeltävät kaiken keskellä meno päällä. Muutenkaan ilman laatu ei ole niitä parhaita... hmmm... Pakko siis jälleen siivota. Yritän siivousta pentujen kanssa, mutta moppi herättää niiden tappajan vaistot samantien, se on ehdottomasti saatava kiinni ja tapettava...samoin kuin lattiaharja...toinen moppi......janiiiinedelleen.... ei siis tule mitään, vaan laitan pennut ulos, verkon ovelle ja jätän oven auki, että näen mitä ne touhuilevat.

Mutta eipä ulkona ole mitään mielenkiintoista, koska moppi heiluu sisällä. Niinpä Halla päättää ratkoa ongelman ja palata takaisin sisälle:

Jep, jep!!! :-D 

Mutta ei sitten muuta kuin takaisin ulos leikkimään ja pieni IHAA saa kyytiä...

 Vallu edellä ja Halla perässä

 

 Vallu ja ihaa...

ja vuorostaan Halla. 

Lopulta tuvan lattia on siivottu, pesty, puhtaat paperit, uusi lattiarätti ja pentujen lelut. Tullaan sisälle, heittäydyn sohvalle - ja pennut suorastaan syöksyvät sanomalehtien kimppuun.... 5 minuuttia myöhemmin tuvan lattia on täynnä sanomalehtisilppua... pentujen lelut hujan hajan... Jep, eipä uskoisi, että siivosin juuri hetkeä ennen. No, paperit on ainakin kuivia -vielä ;o)

Trampoliinia ja muita huveja

Kotona enää olevat Halla ja Vallu pitävät menoa yllä muidenkin puolesta. Melkoisen helpolle tuntuu elo vain kahden pennun kanssa, vaikka kyllä nämäkin osaa. Nyt juuri maanantai-iltana ne keksivät, että pentuaitauksen verkko toimii kivasti kuin trampoliini, ja hiukkasen ponnistamalla verkkoa vasten ja hyppimällä saa loikkaan sen verran voimaa, että pääsee kivasti aidan yli -jep, jep!! :-/  Sain sitten seuraa tallin siivoukseen, ja voi mitä aarteita sieltä löytyikään :-D  Itse aloitin työt tänään piiiitkän loman jälkeen, ja rakas kennel-poika jäi hoitelemaan pentuja työnsä lomassa. Joten itse pääsen nauttimaan pennuista vain aikaisin aamulla ja illalla.

 Viikonloppuna oltiin pentujen kanssa moneen otteeseen pellolla.Välillä pennut kävivät tervehtimässä Jamieta. Muutoin ne olivat kuin pikku-imurit, jotka haravoivat kitusiin kaiken mahdollisen.

 

 Ja löysipä Vallu oikein herkkupaikan...hepan kakkaa.... ison kasan...nami,nami maiskis.... kun huomasi, että tulen lähelle yritti välittömästi pakoa suu täynnä herkkuja.

 

Viivikin oli pellolla välillä pentujen ja Benjan kanssa

 

Poni kiinnostaa kovasti... ja kun se on syömässä ojan pohjalla, niin se näyttää hiukan pienemmälle kuin muutoin ja lauma menee aina hiukan lähemmäs, uteliaana.

Piha muistuttaa muutenkin välillä sirkusta kun joka puolella kulkee koiria, heppoja, lapsia.... :)))

Ulkoilun jälkeen oli vielä kiva painia Nicon kanssa tuvan lattialla. Pennut suorastaan rakastavat lapsia... ja mitä kovempi ääni, sen villimpi meno. 

Uusiin koteihin lähteneistä pennuista tulee ihanan usein viestejä, kuinka reippaita ne ovatkaan olleet. Ja tänään kun ruokatunnilla hain ruokaa ja ajoin puiston ohi, näin kuinka pieni valkoinen Lumi kävelytti uuttaa isukkiaan pitkin puistoa -voi itku kuinka hellyyttävälle pieni koira näyttikään kävellessään ja haistellessaan puistossa kuin isommat koirat konsanaan. Lumi asuu lähellä työpaikkaani, joten näen sitä varmaan melkoisen usein :))

Onpa hiljaista

Pennuista jo kuusi on lähtenyt uusiin koteihin. Jäljellä kotona ovat vielä Halla, Lumi ja Vallu. Ne tuntuvat hiukan levottomille, kulkevat ympäriinsä ja vinkuvat, etsivät selvästi kummallisesti harvennutta laumaansa.Mitä mahtavatkaan pohtia?

Eilen lähteneiltä on jo tullut viestejä:
Manu, joka lähti ensimmäisenä oli tutustunut uuteen berni-ystävään, ja yhteiselo oli lähtenyt hyvin käyntiin pienen alkujännityksen jälkeen. Matka uuteen kotiin oli mennyt nukkumalla tyynesti :))

Niila joutuikin sitten jo heti seikkailuun, kun autosta oli puhjennut rengas. Hinurin kyydillä pajalle, ja oli kuulema ollut remmissä kuin vanha tekijä eikä hälyinen korjaamokaan ollut tehnyt mitään kummempaa vaikutusta, reippaasti oli tyttö uusista haasteista selvinnyt. Matkan toinen "varikkopysähdys" oli myös sujunut reippaissa tunnelmissa maton kulmaa repien :))

Niilo lähti kolmantena, matka meni silläkin rauhassa nukkuen, eikä voinut yhtään pahoin autossa sekään. Uudessa kodissa olikin sitten jo komennellut toista valkkari-poikaa innoissaan. Taitaa tulla vanhemmalle pojalle vilkas syksy ;o)

Kossi lähti neljäntenä, ja myös sen kotiutuminen uuteen otiin oli mennyt hienosti. Aamulla toisin oli sitten ulkona hiukan loukannut jalkaansa, eläinlääkäri ei kuitenkaan mitään vakavampaa siitä löytänyt, joten nyt vain hiukkasen huilia, niin eiköhän taas kohta meno jatku entiseen malliin :))

 Vallu ja ehdoton suosikkilelu...

...jonka Lumi vuorostaan sai anastettua itselleen

Halla sensijaan on ottanut ihan oman lelun

Lauantaiaamuna olikin sitten poni saanut itsensä ujutettua pentujen aitaukseen, liekö jo ruoho siellä vihreämpää.. no, kun sain sen ulos sieltä, niin jäi sitten syömään ruohoa aidan varteen... ja pennut sitä sitten joukolla ihmettelivät -tosin hieman edempää...ihan vain varmuuden vuoksi.

 

Oskari-kissaa sen sijaan uskalletaan jahdata jo joukolla. Ja Oskari selvästi hakeutuu vähän väliä pentujen luo, haluaisi leikkiä niiden kanssa. Pennut ovat kuitenkin melkoisen kovakouraisia kissapojalle, joka ei juurikaan puolustaudu mitenkään. Mutta tuolin päältä on kiva pentuja seurailla ja tassuja ojennella.

Rosa seurailee tyynesti sivusta kun Halla ja Vallu painii keskenään.

Itse odottelen tätä kirjoittaessa uutisia Usvan (neiti keltainen) ja Aslanin kotiutumisesta. On aina jotenkin niin liikuttavaa nähdä pentujen istuvan autossa uuden ihmisensä sylissä, lähdössä matkaan kohti tuntematonta...ja kasvattajalla sydän sykkyrällä, toivottavasti kaikki menee hyvin.... 

Jostain syystä (ei siis mitään "tieteellistä" perustetta asialle) Usva eli Near My Heart on nimensä mukaan pentueesta minulle SE pentu... <3  Vaikka toisaalta kaikki ovat omalla erikoisella tavallaan ja omista syistä niin tärkeitä ja rakkaita, enkä oikein osaa niitä keskenään vertailla minkäänlaiseen paremmuusjärjestykseen -ja mikähän sellaisen "paremmuuden" mittari sitten olisi..??!!! Kuka nuolee pehmeimmin, katsoo silmiin eniten, puree hellimmin akillesjännettäni, tuntuu pehmeimmälle silittäessäni......???  Monesti vain joku pennuista tulee hiukan muita enemmän "ihoni alle" , ja nyt se on ollut Usva :)))

Sä oot silkkii mun sylissäni...

 

"Sä oot silkkii mun sylissäni..."

 Cosma-mummo lasten kanssa <3

Tänään ikää tuli täyteen 7 viikkoa, joten vuorossa taasen poseerauskuvia, ne viimeiset yhdessä otetut. Tätä kirjoittaessa kolme pennuista on jo lähtenyt maailmalle, kohti uusia seikkailuja. Ja yksi on vielä tänään lähdössä. Niin paljon tunteita, toisille iloa ja odotuksen täyttymistä, toiselle luopumista -vaikka kyllä siihen liittyy iloakin, joskin hiukan kyynelten muodossa.

Mutta sitten niitä poseerauksia :)) 

Neiti keltaisen kutsumanimeksi tuli "Usva" <3

 Niila on jo lähtenyt uuteen kotiin <3

Ja sitten pojat: 

 

Niilo on jo lähtenyt uuteen kotiin <3

 Kossi on vielä tänään lähdössä uuteen kotiin <3

Manu on jo lähtenyt uuteen kotiin <3

Ristiriitaisia tunteita

Pikkuhiljaa alkaa omat riittämättömyyden tunteet vallata alaa tämän virkeän rytmiryhmän kanssa. Olen jokaisen pennun kanssa ollut erikseen ulkona ja kuljeskellut pihalla ja leikkinyt. Myös syliä on jokainen saanut erikseen.
Ja mitä enemmän ne ovat saaneet omaa yksilöllistä aikaa, sitä enemmän ne osaavat sitä jo vaatiakin. Pennut ovat varsin kekseliäitä ja kun ne kerran keksivät esim jonkun kohdan verkon reunassa, mistä pääsee "karkuun", niin ne muistavat sen kyllä jatkossakin.

 Illan hämyssä pennut ihmettelevät Töpseliponia, kiinnostaa ja jännittää yhtäaikaa.

Eilen aamulla kun nousin ylös, olikin pennut yön aikana "koonneet" 1500 palan palapeliä... noh, ihan ei vielä kuvasta selvää saanut :-/ 

 Kun päästän pennut aamulla ulos, ne jäävät mielelään kuistille mylläämään ja voi kuinka iso lehtikassi onkaan mielenkiintoinen, siitä riittää iloa hetkeksi.

Ikean kassissa on nykyään myös tällaisia <3

Vasemmalla Kossi (Ruskea) ja oikealla Halla, jonka korvat ovat nyt myös pystyssä.

 Yläkuvassa poseeraa tyttötrio, vasemmalta Halla, Lumi ja Keltainen

Alakuvassa Niila

 Aslan kumisaappaan kanssa

 Niilo odottelee josko kuppiin tulisi täytettä

Kossi (ruskea)

 Manu

Vallu ja Keltainen tyttö (edelleen odotellaan nimeä)

Pennut ovat käsittämättömän suloisia, kuin pieniä lelukoiria. Sydän suorastaan sulaa niiden vilpittömän ilon myötä. Ristiriitaisin tunnelmin seuraan niiden menoa; toisaalta hirveä riittämättömyyden tunne, kun ne ovat myös jo mielettömän työläitä, sotkua ja siivoa on vaikka muille jakaa. Toisaalta lähestyvä ero pennuista raastaa mieltä ja etenkin sydäntä. Jokainen on taas kerran jättänyt lähtemättömän pienen kultaisen sirun sydämeeni, pennut kun ovat jo tässä vaiheessa niin omanlaisia persoonallisuuksia. Minulle ne eivät ole mahdollisia näyttely- tai kisamenestyjiä... numeroita A tai Ö lonkkineen tai numeroituine kyynärineen. Ne ovat minulle rakkaita yksilöitä juuri sellaisina kuin ne ovat, koirina, rakkaina ystävinä ja perheenjäseninä. Ja sellaisia toivon niiden olevan myös niiden uusille ihmisille jatkossa. 

Jännityksellä odotan, että tuleeko rekisteripaperit tänään kennelliitosta... onko kusti polkenut, eli posti kulkenut reippaasti :)) 

Päivä menee taasen vuorotellen eri pentujen kanssa ulkoillessa "pitkin  peltoja".

Illan lisäys: Jippii... rekkarit tulivat kennelliitosta :)) ja niin ollen pentue myös näkyy jo jalostustietokannassa:  http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKasvattaja.aspx?K=MIHELA%27S&R=347

Neuvola-käynti

Tänään oli sitten odotettu päivä: "neuvola-päivä".  Aamupäivällä harjasin kaikki pennut läpi, pitäähän sitä nyt siisti olla kun kaupunkiin lähdetään :)) ja sitten pennelit kyytiin ja menoksi.

Matkamusiikista huolehti Mihelas N Car Band, ja täytyy myöntää, että välillä mentiin jo hevin puolelle :-O
Onneksi bändi lähti tauolle (lue:unille) lossin jälkeen, ... ja loput 20 km sain ajaa ahhh...ihanan hiljaisuuden vallitessa.

Eläinlääkäri Liisa Jalkanen tutki kaikki pennut huolella, kuunteli sydämet, käänteli jalkoja/niveliä, katsoi läpi ihon, korvat, silmät, suun ja nielun, palpoi masun...ja urosten pallejakin etsittiin. Kaikilla pojilla pallit tuntui, vaikkei vielä ihan alhaalla ollutkaan :))) Niin, ja kaikki pennut punnittiin. Lopuksi jokainen sai oman mikrosirunsa -joten annetut nimet ovat nyt virallisia. Kaikki pennut olivat kaikilta osin terveitä ja hyväkuntoisia  - JIPPII :)))) Ja täytyy myöntää, että erityisesti mieltä lämmitti Liisan kommentti, että kuinka nämä pennut ovatkaan siistejä ja tuoksuvat hyvälle eikä p..skalle kuten yleensä tämän ikäiset pennut!! No, joku hyöty kun pennut asuvat keskellämme, on pidettävä koko ajan kaikki siistinä, eivät pääse pahemmin mylläämään kakoissa ;o)

Homma sujui varsin mallikkaasti ja sujuvasti kun reipas kennel-tyttö Pirjo pääsi avuksi. Aina oli jo seuraava pentu odottamassa punnittuna vuoroaan. Suuri kiitos Pirjolle!!  Kiitokset myös klinikan henkilökunnalle, kun naputtelivat heti saman tien sirun numerot kennelliiton omakoirapalveluun, niin rekisteröinti etenee vauhdilla. Sain jo iltapäivällä maksettuakin rekisteröinnit omakoirapalvelun kautta, joten eiköhän ne rekisterikirjatkin tule aika pian :))

Kun koko homma oli ohi, juotimme pennut ja lasti oli valmis jatkamaan matkaa. Kukaan pennuista ei muuten voinut tänäänkään pahoin autossa - mistä olen todella kiitollinen!!

Kävin vielä pentujen kanssa työpaikallani, ja ihailijoita riitti roppakaupalla. Pennut eivät olleet moksiskaan kaupungin hälystä ja liikenteestä. Lopulta asettuivat jo nukkumaan  takaosastolle. Vielä muutaman asian hoito... ja sitten kotimatkalle. Joka sujuikin hiljaisuuden vallitessa. Päivä oli kuitenkin pitkä ja jostain kummasta pukkasi myös melkein helteen, ulkona oli melkein 20 astetta lämmintä kun ajeltiin kotiin ja pennuilla olikin hiukan kuuma autossa. Kotipihalla ne olivat jälleen täynnä virtaa oltuaan niin kauan pienessä tilassa.
Ne söivät ison annoksen ruokaa hyvällä halulla, ja melkoisen peuhaamisen jälkeen sammahtivat tyytyväisinä ulos.

Illalla Pirjo ja Anni kävivät vielä pentuja rapsuttelemassa, ja pennut kiipeilivät innoissaan Annin syliin.

Koska eilen oli niin kylmä ilma, lämmitimme tupaa.... minkä seurauksena nyt  tämän yllättävän helleaallon takia kun ulkona on vielä myöhään illallakin yli +15 astetta -on sisällä yli +25 vaikka ikkunat on auki ja pennut ovat levottomia ja läähättelevät etsien viileää kohtaa. Toivottavasti yöksi hiukan viilenee (en nyt tarkoita, että pakkasen puolelle pitäisi heti mennä ;o)