perjantai 10. elokuuta 2012

2 viikkoa

Tänään pennut täyttävät 2 viikkoa. Kaikilla on jo silmät ainakin jonkin verran auki, vaikka näkökyky kyllä saa vielä kirkastua ;o) Kaikki myöskin kävelevät jo vaikkakin hiukkasen horjuen. Viimeyönä heräsin vaimeaan "nahinaan" pentulaatikosta ja kurkistin sinne, niin eikös porukka yrittänyt leikkiä keskenään -kello kaksi yöllä :)) Pennyn suunnaton ruokahalu on palannut antibioottikuurin jälkeen. Ja koska se syö...ja syö...ja syö...on maitoakin noussut enemmän, ja se viihtyi selvästi enemmän ja useammin pentujen kanssa kuin aiemmin. Maitoa kun alkoi pakata nisiin. No, kukapa sitä kovin tykkäisi jos nälkäinen pentulauma imisi "tyhjänä" löpsöttäviä nisiä :-/

Mutta sitten asiaan... otettiin Pirjon kanssa kuvat pennuista, 2-viikkois-potretit. Ja olikin helpommin sanottu kuin tehty.. mutta jonkinlaiset kuvat saimme kaikista, muutamilla naama hiukan maidosta märkänä:

Tytöt:
Lila
 Oranssi
 Pinkki
 Keltainen
 Ja sitten Pojat:
Musta
 Ruskea
 Sininen
 Turkoosi (entinen Lime)
 Vihreä

torstai 9. elokuuta 2012

Yöaikaan

Eilen illalla, kuten muinakin iltoina, Pennyn viimeinen  pissa-lenkki ulos oli puolilta öin, jonka jälkeen se sai vielä pienen huikopalan.Sitten Penny syötti ja hoiteli lapsukaiset ja vetäytyi nukkumaan sänkymme alle. Siellä se nukkuu joka yö. Vailla kaksi joku pennuista kutsui äitiään, ensin vienosti, sitten voimakkaammin: NÄLKÄ!! Melkein kuulin kuinka Penny sulki korvansa sängyn alla toivoen, että se olisi vain unta. Kun mitään ei tapahtunut kuiskasin "Penny!!" ja se ryömi kuuliaisesti sängyn alta laatikkoon. Samalla sekunnilla kun se astui laatikkoon, oli kuin satasen lähtölaukaus olisi kajahtanut, koko lauma kiljui ja rynnisti ympäri laatikkoa äidin haistellessa mahdollisia jätöksiä rauhassa, eikä joka puolella jaloissa ylöspäin kiipeilevät kiljuvat pennut antaneet mitään mahdollisuutta asialliseen maastoutumiseen. Nousin ylös ja autoin hiukan Pennyä, jotta se pääsi imettämään ilman, että puolet pennuista olisi alla. Kiihkeä imu kertoi maitoa heruvan hyvin ja pikkuhiljaa pentu toisensa jälkeen pyörähti mahansa viereen nukkumaan. Roikotin toista kättä (ergonomisesti :-/ ) sängynreunan yli ja rapsuttelin Pennyä, heti jos ja kun käännän selkäni, se katsoo, että ok, minäkin menen nukkumaan - sängyn alle. Joten en siis käänny koskaan mihinkään ennenkuin koko lauma on aterioinut. Ja jälleen vajaat kaksi tuntia myöhemmin sama toistui, tällä kerralla Pennyä piti kutsua kaksi kertaa, mutta lopulta laatikoon mennyt Penny teki huikean nopean maastoutumisen kyljelleen, ehti ennenkuin lokkiparvea muistuttava kirkuva pentulauma iski kiinni nisiin. Kaiken melun keskellä isäntä kuorsaa vaisusti vieressäni, ei muutu hengityksen tahti missään vaiheessa -vaikka aina väittääkin valvovansa pentujen takia ;o) 
Ennen aamua näytelmä toistui vielä kerran, hiukan viiden jälkeen.... ja kiitin mielessäni työnantajaani siitä ettei minun todellakaan tarvitse nousta aamulla kuuden aikaan lähteäkseni töihin.

Aamupäivällä yksi pennuista, Turkoosi poika, tulee haistelemaan kättäni ja heiluttaa häntää!!!!! <3  Monilla pennuilla on jo silmät melko selvästi raollaan.
Tänään lapsukaiset saivat punnituksen ja bio-sensorin yhteydessä myös ensimmäisen matokuurinsa (Canex-tahna) eikä se oikein tuntunut maistuvan kenellekään, puistatuksia, ravistuksia, purskuttelua... mutta kenties jotain jäi suuhunkin.

 Turkoosi poika äidin selän päällä

Silmät raollaan :)))
Pennut tykkäävät tunkeutua ahtaisiin paikkoihin äitinsa ja laatikon reunan väliin.




keskiviikko 8. elokuuta 2012

Voihan kökkö!!

...vai sanoisinko suoraan, että kakka! Olen itse maannut pari päivää kipeänä enemmän tai vähemmän erilaisista vatsanpuruista kärsien, eikä jo hiukan parantunut olo ole vielä kuitenkaan täysin normaali, niin eikös sitten pentulaatikossa ole "kiva" ylläri. Joku pennuista oli tehnyt kakat sopivasti sillä välillä kun Penny ei ollut laatikossa pentujen kanssa. Varmaankin johtuen Pennyn antibioottikuurista kakka oli hiukan pehmeä ja kolme pentua oli ehtinyt sotkea itsensä, ja laatikon keltaisella sinapilla. Onneksi olemme välttäneet pentujen ripulin tuon Pennyn antibiootin vuoksi, mutta selvästi hiukan pehmeämpää tavara tuntuu olevan kuin normaalisti. Ainakin sotkee enemmän.

No, sitten vain tuumasta toimeen: Penny laatikon ulkopuolelle syöttämään pentuja.  Yksi kerrallaan pentu puhdistuksen jälkeen maitobaariin. Sen jälkeen laatikon kimppuun, uudet aluset ja pyykkikone jylläämään (vaihteeksi). Meillä ei pentujen alla tässä vaiheessa vielä käytetä laisinkaan sanomalehteä, vaan kankaisia alustoja, joten pesua riittää.

Kun kaikki oli saatu tyytyväisinä takaisin laatikkoon kasvattajan pukatessa kylmää hikeä hiukan heikon olon vuoksi, ajattelin, että kun nyt pennut nukkuvat niin ulkoillaan hiukan Pennyn kanssa. Koska oma olo tuntui ulkoilun jälkeen selvästi reippaammalle, siivoilin hiukan sisällä muutenkin, ja Penny jäi ulos muiden koirien kanssa. Ja hetihän se oli tilaisuutta käyttänyt hyväkseen, ja ryöminyt erilaisista ritiläviritelmistäni huolimatta saunan terassin alle lempi puuhaansa, eli pesän tekoon mahdollisimman ahtaaseen ja tällä säällä (sataa, sataa ropisee...) melkoisen kuraiseen paikkaan.
Kun olin saanut sisällä siivoilut tehtyä, pennut jo kutsuivatkin laatikossa äitiään, melkoisen kovaäänisesti, kuten tällä porukalla on tapana. Osaavat jo haukkua -selkeästi kuten koirat konsanaan!! Sitten vain Pennyä kutsumaan ovelle, ja sieltähän se iloisena kirmaisi sisään -yltä päältä mudassa -kertakaikkisen iso ja onnellinen hymy naamallaan!!

Nopean pesun ja kuivauksen aikana melu laatikossa yltyi lähes infernaalisiin mittoihin, ja kasvattajalla pukkasi lisää hikeä... kenties Pennylläkin. Lopulta Penny pääsi laatikkoon, ja olipa vielä jäänyt tassun pohjat sopivasti märäksi, jotta saatiin uusille puhtaille alusille kivat kurajäljet -hohhoijaa!!
No, lopulta porukka asettui jälleen maitobaariin tyytyväisenä, eli arki pyörii normaalisti.

Pennuilla on painot nousseet, ja vaikka toivoisin, että nousisivat hiukan enemmän, niin kaikki tuntuvat kuitenkin pääsääntöisesti tyytyväisille. Olen varmaan noiden parin pienen pentueen kanssa tottunut, että painot nousevat hirveällä vauhdilla ja nyt kun maitobaarissa on enemmän porukkaa, tuntuu, että maltillisempi painon nousu tuntuu vähäiselle.

 Olenko näkevinäni Pennyn ilmeessä pienen tyytyväisyyden häivähdyksen, että pääsinpäs hiukan mutahommiin terassin alle :)))

 (Neiti Oranssi)
Syönnin jälkeen on kiva kellahtaa täydellä masulla nukkumaan.
 (Herra Turkoosi)
Ja pikkuhiljaa muutamilla pennuilla alkaa jo silmänurkat raottua :))


sunnuntai 5. elokuuta 2012

Ruokaa, unta ja bio-sensoria

Pennut ovat tänään 9 vrk:n ikäisiä. Päivät kuluvat pääsääntöisesti edelleen nukkuen ja syöden. Vaikkakin joitakin pieniä hetkiä pennut jo pysyvät hereillä, ja ryömivät, osin jo jaloilleen nousua kokeillen ympäri pentulaatikkoa. Katkoja tuohon "vaihtelevaan" arkeen tuo pentujen punnitus kerran päivässä, ja samalla tehtävä Bio-sensor ohjelma. Bio sensor ohjelmaa olen toteuttanut kaikille pentueille G-pennuista lähtien.

Bio-sensor (early neurological stimulation hakusanalla löydät lisää tietoa aiheesta) ohjelma on alunperin kehitetty Yhdysvaltain armeijan käyttöön ja sen tarkoituksena oli saada suorituskyvyltään parempia koiria. Ohjelman tarkoituksena on stimuloida koiranpentujen aivojen  synapsien kehitystä. Bio-sensor ohjelma toteutetaan pentujen ollessa 3-16 vuorokauden iässä  jolloin koiranpentujen hermoston kehitys on hyvin aktiivisinta. Aivosolujen välisten synapsien määrä vaikuttaa koko hermorakenteeseen. Mitä enemmän koiralla on synapseja aivosolujen välillä, sitä enemmän sillä on mahdollisuuksia käyttää aivokapasiteettiaan. Mitä aiemmin hermosto alkaa kehittyä, sitä enemmän synapseja ehtii syntyä kriittisen kehitysvaiheen aikana. Useissa tutkimuksissa on todettu, että Bio sensor ohjelmaa noudattamalla voidaan parantaa pentujen stressinsieto-, oppimis- ja vastustuskykyä. Bio-sensor edesauttaa myös pennun sosiaalistumisessa ja samalla pentu tottuu käsittelyyn.  Hyvän hermoston ja stressinsietokyvyn omaava koira pystyy aikuisenakin oppimaan tehokkaammin, ja toimimaan paremmin vaativissakin tilanteissa.  
Bio-Sensor ohjelmaa toteutetaan pennulle 3-16 vuorokauden iässä, kerran päivässä. Ohjelman ärsykkeet eivät kuulu tämän ikäisen pennun luontaisesti kohtaamiin ärsykkeisiin. Ohjelmaa toteutetaan vain kerran päivässä, sillä liiallinen stressaaminen aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä.
 Bio sensor sisältää seuraavat asiat:
Pystyasento (pää ylös)
Pentua pidellään kämmenten välissä pystyasennossa, pää hännän yläpuolella.
Kesto 3-5 sekuntia.  

Pystyasento (pää alas)
Kuten edellä, mutta pää alaspäin. Kesto 3-5 sekuntia.  

Selkäasento
Pidetään pentua selällään kämmenillä. Kesto 3-5 sekuntia.  

Kosketusärsyke
Kutitetaan pentua yhden tassun varpaiden välistä
 Kesto 3-5 sekuntia. 

Lämpöärsyke
Asetetaan pentu mahalleen märälle, kylmälle pyyhkeelle. Ei estetä pentua, jos yrittää ryömiä pois alustalta.
 Kesto 3-5 sekuntia.

 Vihreä poika  alla, Oranssi neiti päällä
 Turkoosi poika (entinen Lime, väri vaihtui ;o)
 Kun osa porukasta on maitobaarissa...
Loput ottaa päikkäreitä :))