Onpa hiljaista

Pennuista jo kuusi on lähtenyt uusiin koteihin. Jäljellä kotona ovat vielä Halla, Lumi ja Vallu. Ne tuntuvat hiukan levottomille, kulkevat ympäriinsä ja vinkuvat, etsivät selvästi kummallisesti harvennutta laumaansa.Mitä mahtavatkaan pohtia?

Eilen lähteneiltä on jo tullut viestejä:
Manu, joka lähti ensimmäisenä oli tutustunut uuteen berni-ystävään, ja yhteiselo oli lähtenyt hyvin käyntiin pienen alkujännityksen jälkeen. Matka uuteen kotiin oli mennyt nukkumalla tyynesti :))

Niila joutuikin sitten jo heti seikkailuun, kun autosta oli puhjennut rengas. Hinurin kyydillä pajalle, ja oli kuulema ollut remmissä kuin vanha tekijä eikä hälyinen korjaamokaan ollut tehnyt mitään kummempaa vaikutusta, reippaasti oli tyttö uusista haasteista selvinnyt. Matkan toinen "varikkopysähdys" oli myös sujunut reippaissa tunnelmissa maton kulmaa repien :))

Niilo lähti kolmantena, matka meni silläkin rauhassa nukkuen, eikä voinut yhtään pahoin autossa sekään. Uudessa kodissa olikin sitten jo komennellut toista valkkari-poikaa innoissaan. Taitaa tulla vanhemmalle pojalle vilkas syksy ;o)

Kossi lähti neljäntenä, ja myös sen kotiutuminen uuteen otiin oli mennyt hienosti. Aamulla toisin oli sitten ulkona hiukan loukannut jalkaansa, eläinlääkäri ei kuitenkaan mitään vakavampaa siitä löytänyt, joten nyt vain hiukkasen huilia, niin eiköhän taas kohta meno jatku entiseen malliin :))

 Vallu ja ehdoton suosikkilelu...

...jonka Lumi vuorostaan sai anastettua itselleen

Halla sensijaan on ottanut ihan oman lelun

Lauantaiaamuna olikin sitten poni saanut itsensä ujutettua pentujen aitaukseen, liekö jo ruoho siellä vihreämpää.. no, kun sain sen ulos sieltä, niin jäi sitten syömään ruohoa aidan varteen... ja pennut sitä sitten joukolla ihmettelivät -tosin hieman edempää...ihan vain varmuuden vuoksi.

 

Oskari-kissaa sen sijaan uskalletaan jahdata jo joukolla. Ja Oskari selvästi hakeutuu vähän väliä pentujen luo, haluaisi leikkiä niiden kanssa. Pennut ovat kuitenkin melkoisen kovakouraisia kissapojalle, joka ei juurikaan puolustaudu mitenkään. Mutta tuolin päältä on kiva pentuja seurailla ja tassuja ojennella.

Rosa seurailee tyynesti sivusta kun Halla ja Vallu painii keskenään.

Itse odottelen tätä kirjoittaessa uutisia Usvan (neiti keltainen) ja Aslanin kotiutumisesta. On aina jotenkin niin liikuttavaa nähdä pentujen istuvan autossa uuden ihmisensä sylissä, lähdössä matkaan kohti tuntematonta...ja kasvattajalla sydän sykkyrällä, toivottavasti kaikki menee hyvin.... 

Jostain syystä (ei siis mitään "tieteellistä" perustetta asialle) Usva eli Near My Heart on nimensä mukaan pentueesta minulle SE pentu... <3  Vaikka toisaalta kaikki ovat omalla erikoisella tavallaan ja omista syistä niin tärkeitä ja rakkaita, enkä oikein osaa niitä keskenään vertailla minkäänlaiseen paremmuusjärjestykseen -ja mikähän sellaisen "paremmuuden" mittari sitten olisi..??!!! Kuka nuolee pehmeimmin, katsoo silmiin eniten, puree hellimmin akillesjännettäni, tuntuu pehmeimmälle silittäessäni......???  Monesti vain joku pennuista tulee hiukan muita enemmän "ihoni alle" , ja nyt se on ollut Usva :)))

Sä oot silkkii mun sylissäni...

 

"Sä oot silkkii mun sylissäni..."

 Cosma-mummo lasten kanssa <3

Tänään ikää tuli täyteen 7 viikkoa, joten vuorossa taasen poseerauskuvia, ne viimeiset yhdessä otetut. Tätä kirjoittaessa kolme pennuista on jo lähtenyt maailmalle, kohti uusia seikkailuja. Ja yksi on vielä tänään lähdössä. Niin paljon tunteita, toisille iloa ja odotuksen täyttymistä, toiselle luopumista -vaikka kyllä siihen liittyy iloakin, joskin hiukan kyynelten muodossa.

Mutta sitten niitä poseerauksia :)) 

Neiti keltaisen kutsumanimeksi tuli "Usva" <3

 Niila on jo lähtenyt uuteen kotiin <3

Ja sitten pojat: 

 

Niilo on jo lähtenyt uuteen kotiin <3

 Kossi on vielä tänään lähdössä uuteen kotiin <3

Manu on jo lähtenyt uuteen kotiin <3

Ristiriitaisia tunteita

Pikkuhiljaa alkaa omat riittämättömyyden tunteet vallata alaa tämän virkeän rytmiryhmän kanssa. Olen jokaisen pennun kanssa ollut erikseen ulkona ja kuljeskellut pihalla ja leikkinyt. Myös syliä on jokainen saanut erikseen.
Ja mitä enemmän ne ovat saaneet omaa yksilöllistä aikaa, sitä enemmän ne osaavat sitä jo vaatiakin. Pennut ovat varsin kekseliäitä ja kun ne kerran keksivät esim jonkun kohdan verkon reunassa, mistä pääsee "karkuun", niin ne muistavat sen kyllä jatkossakin.

 Illan hämyssä pennut ihmettelevät Töpseliponia, kiinnostaa ja jännittää yhtäaikaa.

Eilen aamulla kun nousin ylös, olikin pennut yön aikana "koonneet" 1500 palan palapeliä... noh, ihan ei vielä kuvasta selvää saanut :-/ 

 Kun päästän pennut aamulla ulos, ne jäävät mielelään kuistille mylläämään ja voi kuinka iso lehtikassi onkaan mielenkiintoinen, siitä riittää iloa hetkeksi.

Ikean kassissa on nykyään myös tällaisia <3

Vasemmalla Kossi (Ruskea) ja oikealla Halla, jonka korvat ovat nyt myös pystyssä.

 Yläkuvassa poseeraa tyttötrio, vasemmalta Halla, Lumi ja Keltainen

Alakuvassa Niila

 Aslan kumisaappaan kanssa

 Niilo odottelee josko kuppiin tulisi täytettä

Kossi (ruskea)

 Manu

Vallu ja Keltainen tyttö (edelleen odotellaan nimeä)

Pennut ovat käsittämättömän suloisia, kuin pieniä lelukoiria. Sydän suorastaan sulaa niiden vilpittömän ilon myötä. Ristiriitaisin tunnelmin seuraan niiden menoa; toisaalta hirveä riittämättömyyden tunne, kun ne ovat myös jo mielettömän työläitä, sotkua ja siivoa on vaikka muille jakaa. Toisaalta lähestyvä ero pennuista raastaa mieltä ja etenkin sydäntä. Jokainen on taas kerran jättänyt lähtemättömän pienen kultaisen sirun sydämeeni, pennut kun ovat jo tässä vaiheessa niin omanlaisia persoonallisuuksia. Minulle ne eivät ole mahdollisia näyttely- tai kisamenestyjiä... numeroita A tai Ö lonkkineen tai numeroituine kyynärineen. Ne ovat minulle rakkaita yksilöitä juuri sellaisina kuin ne ovat, koirina, rakkaina ystävinä ja perheenjäseninä. Ja sellaisia toivon niiden olevan myös niiden uusille ihmisille jatkossa. 

Jännityksellä odotan, että tuleeko rekisteripaperit tänään kennelliitosta... onko kusti polkenut, eli posti kulkenut reippaasti :)) 

Päivä menee taasen vuorotellen eri pentujen kanssa ulkoillessa "pitkin  peltoja".

Illan lisäys: Jippii... rekkarit tulivat kennelliitosta :)) ja niin ollen pentue myös näkyy jo jalostustietokannassa:  http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKasvattaja.aspx?K=MIHELA%27S&R=347

Neuvola-käynti

Tänään oli sitten odotettu päivä: "neuvola-päivä".  Aamupäivällä harjasin kaikki pennut läpi, pitäähän sitä nyt siisti olla kun kaupunkiin lähdetään :)) ja sitten pennelit kyytiin ja menoksi.

Matkamusiikista huolehti Mihelas N Car Band, ja täytyy myöntää, että välillä mentiin jo hevin puolelle :-O
Onneksi bändi lähti tauolle (lue:unille) lossin jälkeen, ... ja loput 20 km sain ajaa ahhh...ihanan hiljaisuuden vallitessa.

Eläinlääkäri Liisa Jalkanen tutki kaikki pennut huolella, kuunteli sydämet, käänteli jalkoja/niveliä, katsoi läpi ihon, korvat, silmät, suun ja nielun, palpoi masun...ja urosten pallejakin etsittiin. Kaikilla pojilla pallit tuntui, vaikkei vielä ihan alhaalla ollutkaan :))) Niin, ja kaikki pennut punnittiin. Lopuksi jokainen sai oman mikrosirunsa -joten annetut nimet ovat nyt virallisia. Kaikki pennut olivat kaikilta osin terveitä ja hyväkuntoisia  - JIPPII :)))) Ja täytyy myöntää, että erityisesti mieltä lämmitti Liisan kommentti, että kuinka nämä pennut ovatkaan siistejä ja tuoksuvat hyvälle eikä p..skalle kuten yleensä tämän ikäiset pennut!! No, joku hyöty kun pennut asuvat keskellämme, on pidettävä koko ajan kaikki siistinä, eivät pääse pahemmin mylläämään kakoissa ;o)

Homma sujui varsin mallikkaasti ja sujuvasti kun reipas kennel-tyttö Pirjo pääsi avuksi. Aina oli jo seuraava pentu odottamassa punnittuna vuoroaan. Suuri kiitos Pirjolle!!  Kiitokset myös klinikan henkilökunnalle, kun naputtelivat heti saman tien sirun numerot kennelliiton omakoirapalveluun, niin rekisteröinti etenee vauhdilla. Sain jo iltapäivällä maksettuakin rekisteröinnit omakoirapalvelun kautta, joten eiköhän ne rekisterikirjatkin tule aika pian :))

Kun koko homma oli ohi, juotimme pennut ja lasti oli valmis jatkamaan matkaa. Kukaan pennuista ei muuten voinut tänäänkään pahoin autossa - mistä olen todella kiitollinen!!

Kävin vielä pentujen kanssa työpaikallani, ja ihailijoita riitti roppakaupalla. Pennut eivät olleet moksiskaan kaupungin hälystä ja liikenteestä. Lopulta asettuivat jo nukkumaan  takaosastolle. Vielä muutaman asian hoito... ja sitten kotimatkalle. Joka sujuikin hiljaisuuden vallitessa. Päivä oli kuitenkin pitkä ja jostain kummasta pukkasi myös melkein helteen, ulkona oli melkein 20 astetta lämmintä kun ajeltiin kotiin ja pennuilla olikin hiukan kuuma autossa. Kotipihalla ne olivat jälleen täynnä virtaa oltuaan niin kauan pienessä tilassa.
Ne söivät ison annoksen ruokaa hyvällä halulla, ja melkoisen peuhaamisen jälkeen sammahtivat tyytyväisinä ulos.

Illalla Pirjo ja Anni kävivät vielä pentuja rapsuttelemassa, ja pennut kiipeilivät innoissaan Annin syliin.

Koska eilen oli niin kylmä ilma, lämmitimme tupaa.... minkä seurauksena nyt  tämän yllättävän helleaallon takia kun ulkona on vielä myöhään illallakin yli +15 astetta -on sisällä yli +25 vaikka ikkunat on auki ja pennut ovat levottomia ja läähättelevät etsien viileää kohtaa. Toivottavasti yöksi hiukan viilenee (en nyt tarkoita, että pakkasen puolelle pitäisi heti mennä ;o)

Kisuja ja omppuja

Viikonlopun aikana nousi Niilalla (Oranssi tyttö) korvat pystyyn, toisena porukasta :))

 

 Kissat kiinnostavat pentuja kovasti... kuten kissoja kiinnostaa pennut, niiden on selvästikin vähän väliä hakeuduttava pentujen lähelle, rasittavuuteen asti ja sekös vaan sopii pennuille ;o) 

Vihreä poika ja Halla tekevät tuttavuutta Soolon kanssa...

 

 Vihreä poika ja Soolo patsastelee

Vallulla (Turkoosi poika) on korvat jo napakasti pystyssä

Maitobaari alkaa olla melkoisen tyhjä, toivorikkaana Aslan (Sininen) kuitenkin vielä yrittää, josko jokunen tippa irtoaisi. Penny on vieroittanut pentuja ahkeraan. 

Niila jaksaa haastaa äitiään kerta toisensa perään...ja aina vaan rajummilla otteilla -ja usein saa äidiltään opetusta samalla mitalla ;o)

 Rosa hoivailee pentuja edelleen hellästi ja pennut viihtyvät sen kanssa.

Sunnuntaina jostain (Cosma ja Rosa kanniskelee omppuja omenapuun alta) oli ilmestynyt omena pentujen aitaukseen ja sehän todettiin heti herkulliseksi, olisi melkein luullut pentujen saaneen herkullisen lihakimpaleen... niin tulisesti siitä käytiin taistoa. 

Sunnuntain ja maanatain välisen yön pennut nukkuivat saunalla, ja vaikka ne nukkuivat tosi hiljaa siellä koko yön, niin itse mietin, että mahtaako kaikki olla hyvin, onko niillä hyvä siellä... joten omat unet ei häävit olleet. Aamulla pennut heräsivät jo varhain...kuudelta enkä halunnut kuunnella niiden huutoa kun ei kuitenkaan nukkumisesta olisi mitään enää tullut, joten ulkoilimme ekaa kertaa jo kuuden aikaan, oli muuten melkein pakkasta, mittari näytti vain 0,4 astetta plussaa, ei voi mitään... talvi lähestyy.

Aamun toisella ulkoilulla puoli yhdeksän pintaan annoin pennuille omppuja aitaukseen, ettei hiekka ja kivet olisi kiinnostanut niin kovin.... ja kaikki niitä popsivat mielellään, tässä Aslan on hamstrannut itselleen jo kaksi...

Lumi poseeraa

 Niilo (Musta poika) keskittyy oman ompun syöntiin aamun auringon heikosti pilkistäessä puiden lomasta.

 Ruskea poika ... korvat silläkin melkein psytyssä

 Halla (Pinkki) ja ompun syönti

Keltainen oman omenansa kanssa