Kolme viikkoa

Pennut täyttää tänään kolme viikkoa ja vuorossa on jälleen "poseerauskuvat" :))

Tytöt:

Keltainen

 

 Lila

 Oranssi

 Pinkki

Ja pojat:

Musta

 Ruskea

 Turkoosi

 Vihreä

 

Sininen

Reviiri laajenee

Kyllä meinaa ikä tulla väkisinkin vastaan tuon valvomisen suhteen. Ihmettelen taas kerran miten muut kasvattajat jaksavat... jopa useamman pentueen vuodessa, kun oma jaksaminen riittää nippa nappa kerran vuodessa tähän, jos ihan sitäkään. Siltikään en halua luopua siitä, että pennut nukkuvat makuuhuoneessamme, sänkymme vieressä. Neljästi Penny syötti pennut ja joka kerta myös heräsin siihen, muutoinhan Penny nukkuu sängyn alla viileässä. Aamut tuntuvat todella tahmeille.
Aamulla kuitenkin terhakkana laatikosta tuijottavat nappisilmät saavat väsymyksen unohtumaan. Pentujen kasvun ja kehityksen seuraaminen, miten ne muuttuvat pienistä "laboratorio-rotista" jääkarhunpennuiksi ja edelleen pikkukoiriksi on niin mieletön juttu, juuri se syy mikä minut saa tähän aina uudelleen.  Pennut leikkivät ja murisevat keskenään ja etenkin niiden murina saa Pennyn ihmettelemään niiden touhuja pää kallellaan. Joka päivä pennuissa tapahtuu huikeita muutoksia, ne kehittyvät vauhdilla. Korvat on jo kaikilla auki... mutta vielä selvästi pitää harjoitella, että millainen ääni ja millainen kuva vastaa mitäkin hajua. Minut ne tuntevat kaikki ja kiipeilevät innoissaan sylissäni milloin istun laatikossa niiden kanssa.

 Edelleen ruokin päivällä joitakin kertoja pentuja kahdessa osassa, ja samalla reissulla porukka sitten liikkuu laatikon ulkopuolella. Tänään Oranssi neiti tuli jo makkarin ovella vastaan, pujotteli itsensä juuri portin väleistä läpi. Houdinien sukua siis ;o) (niitähän on mihelaksissa tavattu ennenkin :o))  )
Otin sitten samalla kaikki tytöt tuvan lattialle... jokainen silmäili uteliaana ympärilleen ja kaikki liikkuivatkin sitten hiukkasen paikkoja tutkimassa.

 Ylin kuva vasemmalta oikealle: Keltainen, Pinkki, Oranssi ja Lila

vasemmalta:  Pinkki, Keltainen, Oranssi ja Lila

Vasemmalta: Keltainen, Pinkki, takana Oranssi ja selin Lila.

Tänään aloitettiin myös tutustuminen  kiinteään ruokaan, tosin vain maistelemalla suullisen verran jauheliha-kananmunankeltuais-piimä -mössöä.(kaikki raakana)  Ja kuten yleensäkin, kaikki pennut suorastaan hullaantuivat mausta, meinasi mennä sormet siinä sivussa. Huomenna maistellaan lisää, ja vielä viikonlopun yli mennään vain pienillä makuannoksilla ja ensi viikolla sitten vasta aterioita aletaan hiukan suurentaa.

Maitobaarissa on jo vähintään yhtä täyttä kuin kunnon kuppilassa yleensäkin...
ja moneen kertaan olen jo joutunut leikkaamaan pentujen neulanteräviä kynsiä, jotta Pennyn olisi helpomi kestää naskali-kynsien käsittely nisillä. 

Hauska on miten jokunen pennuista, etenkin joko Vihreä tai Turkoosi poika aina rientävät vauhdilla Pennyn etujalkojen välistä edestä kiinni ylimpiin nisiin, tai yrittävät usein toiselta puolelta kaivautua samaan kohtaan kainaloon. Niillä on käsittämätön voima kun ne mönkivät äitinsä alle. Ja joskus tuntuu, että niiden luuston pitää todellakin olla kumia, kun tuntuu, että ovat sellaisessa kasassa keskenään ja milloin äidin kyynärpään alla, milloin missäkin.

we want more!!

Pennut ovat todella aktiivisia liikkumaan ja sopivan tilaisuuden tullen ovat porukalla etsimässä rajojaan... ääni mikä niistä lähtee muistuttaa lokkiparvea tappelemassa kalan perkeistä. Kun yksi keksi laidan yli tulon, on se ilmeisesti näyttänyt muille mallia, sillä laidan yli on tullut jo ainakin keltainen, oranssi, lila, pinkki, turkoosi, vihreä, musta..... ai, oliko joku joka ei ole tullut...?? Ja etenkin kun osa porukasta on syömässä laatikon ulkopuolella, niin muut ovat sitä mieltä, etät me halutaan myös maitoa!!

 Harmi kun tässä ei ole ääntä mukana ;o) tyypit ei suinkaan olleet hiljaisina kiipeämässä laidalle. Penny piteli selvästi vieressä korviaan :))

Painot nousevat minusta edelleen hiukan turhan nihkeästi, vaikka koko ajan nousevatkin... Pennyllä saisi edelleen olla hiukan enemmän maitoa. Tarjosin tänään pennuille lisämaitoa, kun en ihan vielä varsinaiseen kiinteään ruokaan haluaisi siirtyä... muutamat hiukan närppivät maitoa pullosta, mutta operaatio ei oikein saanut suurtakaan suosiota pentujen keskuudessa.

Kyllä sittenkin se äidin nisä on paras :)) Lila tyttö tisulla.

Ja lopuksi naaman pesu äidin toimesta, neiti keltainen pesulla ja pusulla. 

Pentuja ei juuri laisinkaan ujostuta lähteä tutkimaan ympäristöä kun ovat syöneet, vaan liikkuvat todella rohkeasti ympäristöä tutkien. Kuvat aiheesta vain olivat melkoisen epätarkkoja, niin en niitä tänne laittanut.

Laidalla!!

Jep, jep!! Aika aikaisin alkoivat tuon kiipeilyn, ensin oli Turkoosi poika laidan päällä keikkumassa, jo perjantain iltayöstä.(Siitä en kuvaa saanut) Se selvästi haistoi, että äiti oli laidan toisella puolella syöttämässä yhtä porukkaa. Otin nimittäin puolet pennuista syömään erilleen ensin, sillä nyt kun pennut ovat hiukan kasvaneet, niin kuhina maitobaarissa on niin hirveä, että pienemmät lentelevät painavampien sisarusten käyttäessä häikäilemätöntä kyynärpää taktiikkaa. Ei siinä mitään, mutta edelleen toivon, että joidenkin pentujen painot nousisi hiukan enemmän päivässä -joten tällä pyrin turvaamaan silloin tällöin kunnon ruokailun ensin kevyemmille. Nämä pennut kun tuntuvat olevan hiukan sellaista "sporttimallia" :)))

 Ja kun Penny siirtyi laatikkoon syöttämään loppuja, jäi eka porukka lattialle, ja eikös Sininen poika heti käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja meni portille tututumaan Rosaan sen läpi. Rosa on NIIIIIIN INNOISSAAN vauvoista, ettei meinaa nahoissaan pysyä, ja Penny hyväksyy sen nyt jo portin takana.

 Pikkumies olisi kyllä varmaan hetken kuluttua solahtanut portista läpi, mutta en vielä päästänyt sitä Rosan luo. (Pennyn takia).

 Tänään oli taas laatikossa kapinaa ja vipinää kun eka porukka ruokaili, ja alakuvassa Neiti Oranssi päätti ratkaista pulman kiipeämällä mamman tykö :)))

Pennut ovat paljon aikaisemmin näin aktiivisesti liikkeellä kuin esim edelliset pennut, jotka olivat viikkoa vanhempia kun ensimmäin hiukkasen sovitteli itseään laidalle. Pennut leikkivät jo keskenään jonkin verran, ja murinaa ja haukkumista kuuluukin välillä. Valveilla oloajat ovat kuitenkin vielä melkoisen lyhyitä, joten sitten taas uni maistuu, etenkin äidin pehmeää turkkia vasten.

 Sattuikin sitten neiti Oranssi kuvaan tässäkin kohtaa.

Penny ja kirjaimellisesti sylin täydeltä lapsia!!

Maitobaari käy välillä ahtaaksi, ihan ei pennut vielä yletä syömään seisaaltaan.