Reviiri laajenee

Kyllä meinaa ikä tulla väkisinkin vastaan tuon valvomisen suhteen. Ihmettelen taas kerran miten muut kasvattajat jaksavat... jopa useamman pentueen vuodessa, kun oma jaksaminen riittää nippa nappa kerran vuodessa tähän, jos ihan sitäkään. Siltikään en halua luopua siitä, että pennut nukkuvat makuuhuoneessamme, sänkymme vieressä. Neljästi Penny syötti pennut ja joka kerta myös heräsin siihen, muutoinhan Penny nukkuu sängyn alla viileässä. Aamut tuntuvat todella tahmeille.
Aamulla kuitenkin terhakkana laatikosta tuijottavat nappisilmät saavat väsymyksen unohtumaan. Pentujen kasvun ja kehityksen seuraaminen, miten ne muuttuvat pienistä "laboratorio-rotista" jääkarhunpennuiksi ja edelleen pikkukoiriksi on niin mieletön juttu, juuri se syy mikä minut saa tähän aina uudelleen.  Pennut leikkivät ja murisevat keskenään ja etenkin niiden murina saa Pennyn ihmettelemään niiden touhuja pää kallellaan. Joka päivä pennuissa tapahtuu huikeita muutoksia, ne kehittyvät vauhdilla. Korvat on jo kaikilla auki... mutta vielä selvästi pitää harjoitella, että millainen ääni ja millainen kuva vastaa mitäkin hajua. Minut ne tuntevat kaikki ja kiipeilevät innoissaan sylissäni milloin istun laatikossa niiden kanssa.

 Edelleen ruokin päivällä joitakin kertoja pentuja kahdessa osassa, ja samalla reissulla porukka sitten liikkuu laatikon ulkopuolella. Tänään Oranssi neiti tuli jo makkarin ovella vastaan, pujotteli itsensä juuri portin väleistä läpi. Houdinien sukua siis ;o) (niitähän on mihelaksissa tavattu ennenkin :o))  )
Otin sitten samalla kaikki tytöt tuvan lattialle... jokainen silmäili uteliaana ympärilleen ja kaikki liikkuivatkin sitten hiukkasen paikkoja tutkimassa.

 Ylin kuva vasemmalta oikealle: Keltainen, Pinkki, Oranssi ja Lila

vasemmalta:  Pinkki, Keltainen, Oranssi ja Lila

Vasemmalta: Keltainen, Pinkki, takana Oranssi ja selin Lila.

Tänään aloitettiin myös tutustuminen  kiinteään ruokaan, tosin vain maistelemalla suullisen verran jauheliha-kananmunankeltuais-piimä -mössöä.(kaikki raakana)  Ja kuten yleensäkin, kaikki pennut suorastaan hullaantuivat mausta, meinasi mennä sormet siinä sivussa. Huomenna maistellaan lisää, ja vielä viikonlopun yli mennään vain pienillä makuannoksilla ja ensi viikolla sitten vasta aterioita aletaan hiukan suurentaa.

Maitobaarissa on jo vähintään yhtä täyttä kuin kunnon kuppilassa yleensäkin...
ja moneen kertaan olen jo joutunut leikkaamaan pentujen neulanteräviä kynsiä, jotta Pennyn olisi helpomi kestää naskali-kynsien käsittely nisillä. 

Hauska on miten jokunen pennuista, etenkin joko Vihreä tai Turkoosi poika aina rientävät vauhdilla Pennyn etujalkojen välistä edestä kiinni ylimpiin nisiin, tai yrittävät usein toiselta puolelta kaivautua samaan kohtaan kainaloon. Niillä on käsittämätön voima kun ne mönkivät äitinsä alle. Ja joskus tuntuu, että niiden luuston pitää todellakin olla kumia, kun tuntuu, että ovat sellaisessa kasassa keskenään ja milloin äidin kyynärpään alla, milloin missäkin.